Harrikalassa vol. 2

Viikon kuluttua edellisestä harrikalastuksesta menin taas käymään porukoilla Viitakoskella muutaman päivän. Enonikin oli käymässä. Päätimme sitten lähteä käymään Harrijoella, kun ilmakin oli ihan hyvä (pilvistä, vähän sateista) ja sain tarpeeksi hehkutettua sitä kalojen määrää. :P

No, ajeltiin taas mökille, missä saimme todeta niitetyistä rannoista, että mökkiläiset ovat käyneet. Aavistelimme vähän pahaa, sillä Mökkiläiset ovat vähän sellaista sakkia, että käyvät isolla porukalla ottamassa ongilla ylös kaiken kalan minkä saavat. No, aavistukset kävivät toteen, sillä taisimme saada vajaan tunnin aikana peräti yhden tuikkihavainnon. Luovutimme aika helposti ja lähdimme autolla ajamaan jokivartta alaspäin katsastamaan pari seuraavaa paikkaa. Toinen kalastuspaikkamme oli kohta, jossa betonipalkki menee “siltana” joen yli, ja siitä ylöspäin on taas vähän runsaammin vettä joessa. Ja pusikkoa rannoilla. Sielläkin oli hiljaista, mutta siitä huolimatta sain yhden ihan hyvänkokoisen harrin, taas Meppsillä (se ei ole mikään erityinen luottoviehe tuolla, mutta siihen ne kalat sattuu aika usein ottamaan :P).

Siitä seuraava paikka oli yhden pellon kohdalla oleva koskialue. Enoni jäi testaamaan yhden kortteikon viertä, itse taistelin tieni pajujen ja mesiangervojen läpi pienelle kalliolle, josta on hyvä heittää pikku pooli lävitse. Eipä siinä poolissa ollut kalan kalaa. Enoni suunnasta sen sijaan alkoi kuulua kiroilua, jonka joukosta kuulin sanat “Hauki perkele!” – hän siis sai hauen. Hän siirtyi heinikkoon irrottamaan sitä, ja hetken päästä kuului entistä kovempaa kiroilua, joka tarkoitti että uistin oli niin syvällä hauen suussa, että sitä joutui kaivamaan ja hän sai haavan sormeensa eikä se lakannut vuotamasta. Hetken päästä kiroilu yltyi vain (:D): hauki oli potkaissut uistinpakin nurin ja uistimet olivat heinikon seassa. Onneksi kaikki löytyivät. Siirryimme autolle laittamaan sormeen laastaria ja siirryimme alavirtaan vielä kokeilemaan yhden jyrkän mutkan kärjestä. Eipä ollut elämää sielläkään.

Joskus ne reissut menee näin. Ottaa kyllä päähän nuo mökkiläiset, kun eivät ole tainneet kuulla ilmaisua “kestävä kehitys”, eivätkä voi ymmärtää että vähemmälläkin pärjää.

—–

Edellisenä päivänä kävimme myös vähän ongella Kaakamojoella talomme kohdalla. Saatiin muutama iso särki ja yksi ahven :) Enolla saattoi olla kiinni jopa harri, mutta epäilen että sekin oli iso särki.