Hetki Tärkämällä

Elokuvista tullessa pysähdyttiin siskonlasten (Sonja, Tero ja bonus Perttu) kanssa hetkeksi Tärkämän sillalle ongelle. Heti aluksi Sonjaa alkoi hajottaa sääskien määrä. Itse yritin aluksi heitellä lusikalla Tärkämäojan sillalta, mutta eipä iskenyt ja vaihdoin onkeen. Heitin, ja koho upposi saman tien syvälle. Siiman päässä oli jotain tosi raskasta enkä meinannut saada sitä kalaa edes pintaan asti. No yhen kilon haukihan se siellä! Hetken yritin kiskoa sitä ylös, mutta sitten siima ilmeisesti joutui hampaiden sekaan ja napsahti poikki, lennättäen kireällä olleen siiman korkealle rantakoivuun. “Onneksi” koukku meni hauen suihin, muuten en varmaan olisi saanut siimaa alas sieltä.

Hetken päästä Tero sai oman siimansa kiinni puhelinlinjoihin (koskahan ne oppii ettei sillalta kannattais kalastaa…). Luulin ettei olisi mitään toivoa, mutta sainpas senkin temppuiltua ehjänä alas. Damn I’m good!

Heittelin vielä hetken sillan toisella puolen mutten saanut mitään. Sonja meni istumaan jo autoon sääskiä karkuun ja pojatkin vissiin kyllästyi. Itse olisin kyllä voinut heitellä kaikki ne herkulliset paikat läpi, mutta ehkäpä pääsen joskus livahtamaan sinne yksin. Tekis mieli joku päivä soutaa meiltä tuonne Tärkämälle asti (tai siitä vielä ~3km alavirtaan Mykän suvannolle), mutta on se aika pitkä matka soutaa, varsinkin kun pari vähän hankalampaa koskea mahtuu matkalle. Ja pelkästään Tärkämälle on meiltä n. 5,5km jokea pitkin. Vähintään seuraa pitäis olla – ja sellaista seuraa, joka ei heti kyllästy kalastamiseen, istumiseen, sääskiin tai veneeseen :P Vaikka ainahan sen veneen vois jättää Tärkämälle ja soutaa joku toinen kerta kotiin. Hmm….