Nilos

Käytiin Sonjan, Teron ja Pertun kanssa vielä pikainen parin tunnin reissu Nilokselle ennen kuin minun piti lähteä takaisin Ouluun (kirjoittelen junasta). Tykkään paikasta siksi, että se on hieno ja siksi, että sieltä voi saada melkein mitä vain. Se koostuu kahdesta koskesta, joiden molempien jälkeen tulee syvähkö, leveä suvanto. Syksyllä ennen jäiden tuloa suvannoista voi saada isoja harreja, ympäri vuotta alemman koskivirran sivusta tulee isoja ahvenia, ja joka kesä sieltä saadaan useampikiloisia haukia. Olen saanut sieltä ylemmästä suvannosta jopa ennätyssärkeni – en tiedä paljonko se painoi, mutta pituutta sillä oli varmaan 40cm. Jäykkä lasikuituonki oli melko mutkalla sitä nostettaessa, samoin kuin n. 7-vuotias minä.

Tänään hommat alkoivat aika hiljaisesti. Ensimmäisen kalan taisi saada Tero. Sen jälkeen tuli vielä pari särkeä. Itse heittelin alussa lähinnä virvelillä, ja Perttu otti toisen virvelin testiin. Kumpikaan meistä ei saanut kalaa, mutta Pertun onkeen nappasi ahven sillä aikaa kun Perttu itse heitteli virvelillä. Tero ja Sonja saivat tasaisen harvaan tahtiin särkiä, ja päätin alkaa itsekin ongelle. Sain heti alkuun yhden särjen, mutta siinäpä oli oma kalansaaliini tältä päivältä. Heitin ongen lähelle virtaa, missä muidenkin onget olivat. Kohta joku iso kala kävi pinnassa tökkäämässä kohoani(!) – näytti ehkä 1-2kg hauelta, en ole varma. Ryntäsin saman tien hakemaan virveliä, mutta samalla hetkellä kun sain virvelin käteeni, niin Sonjan koho upposi. Kala ei tahtonut millään tulla edes pintaan ja ajattelin, että nyt se sama hauki iski Sonjalle, mutta se olikin aika hirveän kokoinen ahven (vajaa 400g sanoi kotivaaka), koukku ihanasti melkein nielussa asti.

Harmitti kun ei ollut enempää aikaa, muuten oltaisiin voitu hakea uimarenkaat kotoa ja tulla Niloksen kallioille uimaan.

Lopuksi vähän kuvia kalastajista:

Ensi viikon Saimaan kalastusta ja elokuun alun Kaakamojokilatvan tutkimista odotellessa…