Perjantaina kävin iltasella reissun harrijoelle. Lähdin joskus ennen kymmentä ja kotona olin jo ennen puolta yötä. Kävin koluamassa nelisen paikkaa lävitse pikku lipoilla ja vaapuilla heitellen. Vesi oli Todella alhaalla ja pari kohtaa joesta näytti ainakin tieltä katsottuna kasvaneen jo umpeenkin. No, kun olosuhteet olivat nämä, niin eipä näkynyt joella yhtään mitään elämää, pienen pientä sammakkoa lukuunottamatta. Edes alueen parhaassa paikassa ei näkynyt kalaa pinnassa eikä sen alla. Vähitellen siellä itseni mittaisen mesiangervon ym. kasviston seassa alkoi olla niin pimeää (neljäs kuva on sieltä), viileää ja hiljaista, että mielikuvituksessa alkoivat juosta karhut, hirvet ynnä muut metsän otukset. Jokainen rasahdus hätkähdytti ja selkäpiissä karmi, vaikka yritinkin keskittyä vain olennaiseen. Tuollainen jännitys ei ole edes aiheeton, koska alueella on nähty karhuja tänäkin vuonna, ja hirviä oli kulkenut joen yli.
Uskoa riittää, että kohta Keminmaassakin hellejakso lakkaa ja tulee sateita, jolloin tuossakin joessa kenties mahtuisi kalaa uimaan. Seuraava kalastushetki saa odottaa sinne asti.




0 Responses
Stay in touch with the conversation, subscribe to the RSS feed for comments on this post.