Korttojoki

Olin jo hetken tutkaillut Viitakosken lähialueen karttaa, lähinnä Kaakamojoen osalta. Sen yläosissa on tiettävästi hyviä harripaikkoja, ehkä jopa tammukkaa. Olen asunut Kaakamojoen varressa koko ikäni, mutta vasta nyt, muutettuani pois, sen tutkiminen alkoi todella kiinnostaa. Vilkuilin kartasta paikkoja, joihin pääsisi melko lähelle autolla, ja mistä voisi jatkaa sitten jokea ylös- tai alaspäin kalastellen. Päätin kohteekseni Korttojoen, joka laskee Kaakamojokeen Sattajärven lähellä. Päädyin siihen ihan vain siksi, että noilla korkeuksilla se näyttää kartalla Kaakamojokea leveämmältä, ja koska joka paikassa vesi oli niin matalalla, niin isompi joki oli parempi valinta.

Päätin lähteä tutkimaan paikkaa viime sunnuntaina (9.8.). Alkuperäinen tarkoitukseni oli lähteä yksin, mutta RiikkaJ (eri kuin edellisillä reissuilla ollut RiikkaH) tahtoi lähteä mukaan. Otin mukaani UL-virvelin ja alueen kartan, koska en ollut pahemmin liikkunut Sattajärven alueella aiemmin. Arpelasta jonkin matkaa pohjoiseen päin tie oli asfalttia, mutta kun käännyimme Sattajärven kohdalta, se muuttui hetken päästä “maantieksi”. Viimeinen pikkutien pätkä oli soratietä, joka oli ihan hyväkuntoinen.

Viimein ylitimme Korttojoen pienen sillan ja parkkeerasimme auton sen viereen. Ensivilkaisu joelle aiheutti pientä naurun poikasta. Ensimmäinen kuva on näkymä sillasta alavirtaan, toinen ylävirtaan:

En tiedä miltä ylävirrassa olisi näyttänyt, mutta lähdimme kulkemaan jokea alavirtaan. Heti kuvassa näkyvän mutkan takana joki piti ylittää kiviä – liukkaita kiviä – pitkin. Itse kastelin kenkäni heti kättelyssä, mutta se ei haitannut, sillä ilma oli niin lämmin ja vesi mukavan viileää. Sukat vain pois jalasta ja jatko märillä kengillä. RiikkaJ taisi säästyä kastumiselta (tuleville käynneille tiedoksi: vähän sillasta taaksepäin tielle tulee polku, jota pitkin pääsee rantaan oikealla puolella jokea kulkien).

Kun pääsimme joesta yli, näimme jo ensimmäisen harrin tuikin. Sain sen hetkistä myöhemmin pienellä Seniorilla ylös: alamittainen ja takaisin jokeen. Joen luonne oli sellainen, että siellä täällä oli syvemmän näköistä vettä, joskus pajuilla ja joskus ilman, muualla oli todella matalaa. Vesikasveja oli melko vähän, joki oli kapea, vesi kirkasta ja Kylmää (kävin kerran kahlaamassa uistimen irti vastarannan pajusta). Pohja oli hiekkaa.

Olisin halunnut alunperin kävellä vähintään Kortto- ja Kaakamojoen risteyskohtaan asti, mutta kun kävimme kiikkumassa Kaakamoharjun päällä maisemia katsomassa, Riikka horjahti ja sai polvensa kipeäksi. Kävelimme harjulta vielä rantaan todella hienon näköiseen paikkaan (1. kuva alla), jonka kivien alta sain vielä yhden alamittaisen harrin. Sieltä lähdimme kävelemään takaisin autoa kohti.

Lähteminen harmitti jonkin verran, sillä vaikutti siltä, että joki olisi alkanut levetä ja syventyä, jos olisimme kävelleet pidemmälle. Tällä vesimäärällä vaikutti siltä, ettei ainakaan tuossa osassa jokea ollut juuri muuta kuin alamittaista kalaa (sitä tosin oli kohtalaisen runsaasti). Taimenista tai muista kaloista ei tällä kertaa tullut havaintoa. Paikka kyllä näytti aivan siltä kuin tammukkapuron kuuluisikin näyttää, joten tutkimassa voi käydä  toiseenkin kertaan. Isojen harrien perässä taidan kuitenkin mennä jonnekin, missä Kaakamojoki virtaa vähän suurempana.