Skip to content


Viime kesä Tampereella

Hellurei,

onpas vierähtänyt ihan nolon valtavan pitkä aika viime kirjoituksesta. Viime kesä oli kuitenkin kalastuksellisesti antoisa, joten pahoittelen suuresti, että olette säätyneet kaikelta tältä hehkutukselta! Jospa tässä jotain kirjoitusta saisin aikaan. Sitten pääsenkin käsittelemään tätä kesää ;)

Kesä 2012 meni tosiaan työharjoittelun tiimoilta Tampereen seudulla. Mikäs sen parempaa, nimittäin pitkäaikainen haaveiden kalapaikkani Kuokkalankoski on lähellä! Varmaan 10-vuotiaasta saakka olen lukenut Jari Tuiskun kalastusraportteja Erä-lehdestä ja Kuokkalankoski jäi aina mieleen, koska se sijaitsee lähellä mummolaa ja yhtä maailman parhaimpia kaupunkeja, Tamperetta.

Kävin siellä kesän aikana useammankin reissun, mutta vain yhdellä niistä kalaa tuli oikein tuutin täydeltä. Melkein hävetti, kun olikin niin hyvä päivä. Tosiaan pilvisenä, vähän sateisena iltapäivänä menin Herralankoskelle eli Katepalille (kuvassa alla), joka on yksi kalastusluvan kattamista koskista. Siellä oli jo kalassa muutamia vakionaamoja, joiden kanssa oltiin jo moikkaustuttuja tuossa vaiheessa.

Aloitin kierroksen perinteisesti laavun edustalta, koska siinä kohtaa virrassa oli mukavia ongittavia koloja ja muutenkin siihen on helppo kävellä parkkipaikalta ja viedä eväitä jääkaappiin(!). Ja olihan siellä jo kahvitkin keitettynä, joten ennen kalastusta oli hyvä vähän istahtaa turisemaan muiden kanssa.

Kalaa siitä ei tullut, mutta jigin koukkuun tarttui siimaa, jonka mukana sain näppeihini punaisen Salmo Hornetin (olenko ainoa, joka on huomannut, että niiden muoto on muuttunut pulleasta ohueksi rimpulaksi? Hyvä uinti niillä kyllä on…).

Näytin eräälle sillan alla onkineelle vanhemmalle miehelle uistinta. Mies totesi, että “Nuo on hyviä! Menepä tuonne nokalle sillan toiselle puolelle – ihan nokan päähän. Heitä poikkivirtaan ja kelaa rauhassa, niin saatat kirjolohen saada.” Menin ja tein niin kuin käskettiin ja sain kirjolohen ensimmäisellä heitolla. Ihan jees?

Tuosta ei mennyt kauaakaan, niin vähän alavirtaan kuljettuani sillan alla olevasta liu’usta sain samalla vaapulla toisen samanlaisen. Sille oli saukko tai vastaava eläin syönyt reiän kylkeen. Hyvää siitä silti tuli myöhemmin kokatessa, kun leikkasi sopivalta etäisyydeltä syödyn osan pois.

Loppuaika meni melko rauhallisesti. Kahveja taisin juoda laavulla ja kalastella pitkin rantoja. Mieheke saapui jossain vaiheessa pyörälenkiltään koskelle myös, ja heittelin vielä parit heitot laavun edessä em. valkoisella jigillä. Ettei liian vähän kalaa ois tullut, niin rannasta nappasi vielä noin 50 cm kuha :D Iltaa laavulla istunut mies tarjosi veistään kalan verestämiseksi ja perkaamiseksi, mutta siitä ja oluesta seurauksena oli nätti haava kämmeneen. Hämmennyin niin paljon, että unohdin, että autossa olisi ollut sidetarpeita… Toivottavasti se ei vaatinut tikkejä. Ehkäpä kuulen, jos eksyn koskelle tänä kesänä.

No, tässä lopputulos tuolta illalta.

Katepalin saalis

Muina kertoina ei tullut yhtä hyviä saaliita. Yhden kuhan ja yhden hauen sain jollain reissulla itse Kuokkalan koskelta (jutun alun pdf:stä koski/kosket nro 1-3) ja yhden isohkon ahvenen Hakkarinkoskelta (nro 5). Kuokkalan koskesta jäi melko rännimäinen ja ryteikköinen olo, vaikka kyllä sielläkin todistettavasti kaloja majailee. Hakkarinkoski oli kaunis paikka. Silti suosikikseni nousi Herralankoski, koska siellä, minun mielestäni, kaikkien muiden koskien hyvät puolet yhdistyivät. Toisaalta siellä myös kalastetaan enemmän, joten muutkin kosket varmasti yllättävät vielä.

Kuokkalan kosket, me tapaamme vielä.

Päivitys 29.6.2014: Valitettavasti kuvissa esiintyvä huikean loistava Salmo koki kohtalonsa samana kesänä Tammerkoskella. :(


One Response

Stay in touch with the conversation, subscribe to the RSS feed for comments on this post.

  1. Tommi says

    Pitääpä hommata pakkiin tollanen hornetti



Some HTML is OK

or, reply to this post via trackback.