Skip to content


Yksinvaellus Käsivarressa osa 5: Kalastuspäivä ja sushi-ilta

Osa 1 – Valmistautuminen
Osa 2 – Kilpisjärvi-Paihkasjärvi
Osa 3 – Paihkasjärvi-Siedjonjärvi
Osa 4 – Siedjonjärvi-Meekonjärvi
Päivän reitti (myös kuvana jutun lopussa)
Alkuperäinen reittisuunnitelma
Lopullinen reitti

Maanantaiaamuna heräilimme kymmenen maissa. Aamukahvia ja -puuroa keitellessä itse kukin mietti päivän ohjelmaa. Jo illalla tuuli aika paljon ja tuulinen sää jatkui nytkin. Itse innostuin Meekonjärven alueesta niin paljon, että päätin hylätä suunnitelmat Toskaljärven ja lopulta myös Saivaaran vierailuista ja pitää kalastuspäiväni Meekonlaaksossa.

Rinkka sai jäädä Meekonjärven tuvalle ja pakkasin päiväreppuun kaikkea tarpeellista, kuten leipää, kameran ja uistimia. Otin tavoitteeksi käydä katsomassa Pitsusköngästä ja kalastella päivän Vuomakasjärven ja -joen varrella. “Tupamies” jäi tuvalle kahvittelemaan. Muutkin yöpyjät lähtivät päiväretkelle: toinen lähti tavoittelemaan puhelinkenttää 15 km päässä pohjoisessa olleelle poroaidalle ja toinen katseli kalapaikkoja jokivarresta. Lähdimme samalla oven avauksella mutta jäin aika nopeasti jälkeen ihmetellessäni maisemia ja jatkoimmekin omiin suuntiimme.

Meekonjärven varaustupa ja kalottireitti kohti pohjoista. Oikealla kohoavat Ánnjaloanjebáktin rinteet, joiden tuolla puolen Toskaljärvi olisi ollut. Vasemmalla nousee Meekonvaara.

Kalastelin vähän jo heti alussa, mutta jatkoin kohtalaista tahtia Pitsuskönkäälle. Vuomakasjoessa oli mukavannäköistä nivaa ja kivikkoa. Joistain paikoista olisi tällä vedenkorkeudella voinut kahlata ylikin kohtalaisen helposti. Vastarannalla näkyi kalastajien leiri ja maasto näytti hyvältä. Sieltä käsin helpot kalapaikat olisivatkin olleet lähempänä kuin Meekonjärven tuvalta.

Kalavesiä. Taustalla Saivaara.

Kävelin Pitsuskönkäälle Kalottireittiä pitkin. Näin monia vaellusporukoita tarpomassa kohti Haltia. Suuri osa vaikutti aika hyvävointisilta, mutta osalla oli risaisiset lenkkarit ja totinen ilme. Voin kuvitella, että jalkoihin sattui. Niin sattui minullakin, vaikka olin tukevilla kengillä liikkeellä.

Pitsusköngäs oli hieno. Jatkuvan vesihöyryn vaikutuksen kasvustoon näki ja monttuun putoava vesi oli sinertävää ja kirkasta. Pitsuskönkäälle saakka pääsin kuivana, mutta siellä ollessa alkoi jo sataa. Tämä olikin reissun ensimmäinen kunnon sadepäivä. Onneksi sade oli kuurottaista ja vuorotteli auringon kanssa. Vaatteet kuivuivat tuulessa aina kuurojen välillä, joten kovin kylmä ei ehtinyt tulla. Joitain kertoja hiipi kyllä mieleen, että seuraava sadekuuro voisi jättää tulematta. Sateenkaaret piristivät pilvisiä näkymiä.

Pitsusköngäs.

Lähdin kävelemään Pitsuskönkäältä takaisin Meekonjärvelle ja kalastelin Vuomakasjoen niskalta alaspäin. Kävellessä sain inspiraation alkaa keräillä kuivia puita siltä varalta, että pääsisin paistamaan kalaa jollain jokivarren nuotiopaikoista. Tein vyöstäni puuvyyhden, joka pyörähti mukavasti selkään ja johon oli helppo lisätä kuivia kalikoita. Vuomakasjoen sillasta alaspäin löytyi hyviä heittopaikkoja ja painavalla uistimella ylsin lähes rannalta toiselle. Joka puolella oli houkuttelevia kiventakusia ja sainkin yhden lihavan taimenen, mutta se oli alamittainen. Pian olinkin jo Vuomakasjoen putouksella, joka on myös tosi hieno. Kalottireitti nousee sen viertä. Kallioon on onneksi kiinnitetty köyttä kaiteeksi. Sen alapuolelta jatkoin jokivarren kävelyä kalastellen siellä missä pystyi. Alussa joki oli melko matala ja kivinen.

Vuomakasjoen paksukainen arvosti Räsästä, ainakin pienen hetken.

Vuomakasjoen putous.

Matalan ja koskisen osuuden rauhoituttua alkoi ilmaantua virvelöijällekin otollisia syvempiä lompareita, akanvirtoja ja suvannonpoikasia. Täällä annoin mahdollisuuden muutamia vuosia sitten Kuopion markkinoilta ostetulle “lipalle”, jonka lippa ei pyöri akselin ympäri vaan viipottaa eestaas uistimen yläpuolella. Se oli mainospuheiden mukaan suunniteltu juuri Lapin taimenille ja harjuksille. Sen ura valitettavasti jäi lyhyeksi, koska eräässä virrassa se jäi kiinni pohjaan enkä saanut sitä ylös, vaikka kuinka kompastelin rantakivikossa. Harmitti.

Vielä alempana joessa tuli vastaan syvä, pitkä ja kapea virtapaikka. Heittelin pienillä syvännevaapuilla ja sain perättäisillä heitoilla useamman hyvänkokoisen harjuksen ja muutamia tärppejä. Koska kalaa tuntui tulevan melkein häiriöksi asti, vapautin ne kaikki. Tarkoitus oli “vähän myöhemmin” ottaa kala tai pari syötäväksi. Hetken päästä huomasin, ettei yksi vapauttamani kala ollutkaan lähtenyt uimaan vaan jäi kituvana kellumaan rantaan. Nostin sen vedestä tapoin, perkasin ja ripustin pajunoksan haaraan kannettavaksi. Onneksi otin kalan, sillä yhtäkkiä syönti lakkasikin.

Ilta alkoi hämärtyä ja alkoi tulla kylmä, joten lähdin vihdoin takaisin tuvalle. En nähnyt parin perhostelijan lisäksi muita kalastajia koko päivänä. Keräämäni nuotiopuut jäivät käyttämättä, mutta jätin ne Meekonjärven tuvan seinäpenkin alle käytettäväksi.

Matka tuvalle tuntui illalla paljon pidemmältä ja liukkaammalta kuin menomatkalla. Vesisade ja tuuli eivät juurikaan helpottaneet matkaa. Pääsin kuitenkin perille. Tupatoveritkin olivat jo palanneet tuvalle. Pari vaeltajaa oli lämmittelemässä, mutta he siirtyivät telttaan nukkumaan. Naureskelimme kalantulon vähyydelle ja lähdin ulos fileeraamaan kalaa illalliseksi. Siinä äheltäessäni yksi tupatovereista tuli kysymään, maistuisiko sushi. Naurahdin, kunnes tajusin ettei se ollutkaan vitsi. Pojilla oli sushiriisit, riisiviinietikat ynnä muut tarpeet mukana. Väinönputken lehtiä oli kerätty ja muutamia muitakin jänniä täytteitä mukana. Vain kala puuttui, joten yhdistimme voimamme.

Paistoin fileet pannulla kalamausteen ja voin kanssa. Samalla Markus valmisteli riisejä ja Jarkko paahtoi väinönputken lehtiä pannulla. Sumu-Harri paloitteli koskenlaskijaa ja aurinkokuivattua tomaattia. Kaikkien neljän kädet kävivät, kun pyörittelimme pöydän täydeltä riisipalloja ja laittelimme niihin täytteitä. Jostain pöytään ilmestyi vielä konjakkipullo ja kynttilä. Tuuli ulvoi kamiinan lämmittämän tuvan nurkissa. Repeilimme nauramaan, kun tajusimme absurdin kontrastin spontaanin sushi-illan ja jäätävässä tuulessa läpsyvässä teltassa nukkumisen välillä. Repeilimme vielä makuupusseissakin sen jälkeen, kun sushiöverit ja lämpö kaatoivat väen nukkumaan.

Osa illan susheista. Feng shui ei ehkä ollut parhain, mutta katosivat parempiin suihin.

Syöntivaihe.

Myöhemmin olen spekuloinut, että tämäkin olisi varmaan jäänyt kokematta, jos en olisi ollut liikkeellä yksin. Omalla porukalla jää niin helposti touhuamaan keskenään ja muiden ihmisten kanssa puuhailu jää vähemmälle.

Tässä vielä päivän kävelyt kartalla.

Päivän kävelyt Pitsuskönkäälle ja takaisin.


0 Responses

Stay in touch with the conversation, subscribe to the RSS feed for comments on this post.



Some HTML is OK

or, reply to this post via trackback.