Skip to content


Pilkkireikiä, Kuopio

Pari viikkoa sitten löytyi unohtunutta rahaa, joten ostin itselleni vihdoinkin kairan. Ensimmäinen oma kairani :’) Kalastusfoorumien keskustelujen lukujen jälkeen kairaksi valikoitui sininen Rapala UR 155 mm. Pitäisi olla ruostumatonta terästä ja muutenkin hyvää tavaraa. Ärsyttää kyllä, että kairoistakin on tehty sellaisia, että kaikilla on omat teräpalikat sun muut osat eikä yhden kairan varaosat sovi toiseen. Vaikka ymmärtäähän sen. Pienet markkinat, joten jollain pitää saada rahaa. Jospa ei tarvitsisi kovin usein uusia teriä hommata…

Sattumalta yliopistolla on viime syksystä asti ollut suosittua meidän opiskelijoiden toimistolla pelata Pro Pilkkiä, ja sen ympäriltä sitten osa porukasta on innostunut oikeastikin käymään pilkillä. Ollaankin käyty nyt kolmesti vaihtelevalla kokoonpanolla Keskustan Valkeisella, Savilammella ja tänään Pölhön saaren vieressä, Saaristokadun varrella. Mitään erityisen mainittavia kaloja ei ole tullut. Silppuahventa, -särkeä ja lahnaa sekä Valkeiselta kaveri sai (pienen) siian.

Mikä siinä Valkeisessa on, kun ne möröt ei koskaan käy kiinni?


Viime kesä Tampereella

Hellurei,

onpas vierähtänyt ihan nolon valtavan pitkä aika viime kirjoituksesta. Viime kesä oli kuitenkin kalastuksellisesti antoisa, joten pahoittelen suuresti, että olette säätyneet kaikelta tältä hehkutukselta! Jospa tässä jotain kirjoitusta saisin aikaan. Sitten pääsenkin käsittelemään tätä kesää ;)

Kesä 2012 meni tosiaan työharjoittelun tiimoilta Tampereen seudulla. Mikäs sen parempaa, nimittäin pitkäaikainen haaveiden kalapaikkani Kuokkalankoski on lähellä! Varmaan 10-vuotiaasta saakka olen lukenut Jari Tuiskun kalastusraportteja Erä-lehdestä ja Kuokkalankoski jäi aina mieleen, koska se sijaitsee lähellä mummolaa ja yhtä maailman parhaimpia kaupunkeja, Tamperetta.

Kävin siellä kesän aikana useammankin reissun, mutta vain yhdellä niistä kalaa tuli oikein tuutin täydeltä. Melkein hävetti, kun olikin niin hyvä päivä. Tosiaan pilvisenä, vähän sateisena iltapäivänä menin Herralankoskelle eli Katepalille (kuvassa alla), joka on yksi kalastusluvan kattamista koskista. Siellä oli jo kalassa muutamia vakionaamoja, joiden kanssa oltiin jo moikkaustuttuja tuossa vaiheessa.

Aloitin kierroksen perinteisesti laavun edustalta, koska siinä kohtaa virrassa oli mukavia ongittavia koloja ja muutenkin siihen on helppo kävellä parkkipaikalta ja viedä eväitä jääkaappiin(!). Ja olihan siellä jo kahvitkin keitettynä, joten ennen kalastusta oli hyvä vähän istahtaa turisemaan muiden kanssa.

Kalaa siitä ei tullut, mutta jigin koukkuun tarttui siimaa, jonka mukana sain näppeihini punaisen Salmo Hornetin (olenko ainoa, joka on huomannut, että niiden muoto on muuttunut pulleasta ohueksi rimpulaksi? Hyvä uinti niillä kyllä on…).

Näytin eräälle sillan alla onkineelle vanhemmalle miehelle uistinta. Mies totesi, että “Nuo on hyviä! Menepä tuonne nokalle sillan toiselle puolelle – ihan nokan päähän. Heitä poikkivirtaan ja kelaa rauhassa, niin saatat kirjolohen saada.” Menin ja tein niin kuin käskettiin ja sain kirjolohen ensimmäisellä heitolla. Ihan jees?

Tuosta ei mennyt kauaakaan, niin vähän alavirtaan kuljettuani sillan alla olevasta liu’usta sain samalla vaapulla toisen samanlaisen. Sille oli saukko tai vastaava eläin syönyt reiän kylkeen. Hyvää siitä silti tuli myöhemmin kokatessa, kun leikkasi sopivalta etäisyydeltä syödyn osan pois.

Loppuaika meni melko rauhallisesti. Kahveja taisin juoda laavulla ja kalastella pitkin rantoja. Mieheke saapui jossain vaiheessa pyörälenkiltään koskelle myös, ja heittelin vielä parit heitot laavun edessä em. valkoisella jigillä. Ettei liian vähän kalaa ois tullut, niin rannasta nappasi vielä noin 50 cm kuha :D Iltaa laavulla istunut mies tarjosi veistään kalan verestämiseksi ja perkaamiseksi, mutta siitä ja oluesta seurauksena oli nätti haava kämmeneen. Hämmennyin niin paljon, että unohdin, että autossa olisi ollut sidetarpeita… Toivottavasti se ei vaatinut tikkejä. Ehkäpä kuulen, jos eksyn koskelle tänä kesänä.

No, tässä lopputulos tuolta illalta.

Katepalin saalis

Muina kertoina ei tullut yhtä hyviä saaliita. Yhden kuhan ja yhden hauen sain jollain reissulla itse Kuokkalan koskelta (jutun alun pdf:stä koski/kosket nro 1-3) ja yhden isohkon ahvenen Hakkarinkoskelta (nro 5). Kuokkalan koskesta jäi melko rännimäinen ja ryteikköinen olo, vaikka kyllä sielläkin todistettavasti kaloja majailee. Hakkarinkoski oli kaunis paikka. Silti suosikikseni nousi Herralankoski, koska siellä, minun mielestäni, kaikkien muiden koskien hyvät puolet yhdistyivät. Toisaalta siellä myös kalastetaan enemmän, joten muutkin kosket varmasti yllättävät vielä.

Kuokkalan kosket, me tapaamme vielä.

Päivitys 29.6.2014: Valitettavasti kuvissa esiintyvä huikean loistava Salmo koki kohtalonsa samana kesänä Tammerkoskella. :(


Mötköjen Saimaa vol.2

Tulihan se minunkin vuoro! :) Tällä kertaa oltiin päivänä muutamana Jukolansalossa. Lahnaus painoi ~1,3 kg ja lisäksi ongittiin varmaan säkillinen ahvenia ja särkiä kissan kaloiksi.

Lahna2

Tagged with , , .


Mötköjen Saimaa

Eilen tuli vihdoin heitettyä eka reissu Saimaalle. Muutama tunti ongittiin siskon ja siskontyttären kanssa vesisateessa Kirkkoniemessä pitkällä laiturilla.

Saaliina ehkä 15 perus särkeä ja ahventa kissojen kaloiksi sekä yksi valtavan läski lahna, joka nappasi siskon onkeen. Haavia ei tietenkään vieläkään osata pitää mukana, mutta saatiin se sentään ylös, kun sisko uitteli sen rantaan, mistä nostin sen maihin. 1615 grammaa sanoi vaaka.

lahna_ja_kaija

Näiden kanssa kalassa ollessa tapahtuu kyllä aina jotain kohtaamisia yllärikalojen kanssa. Tällä kertaa sellainen saatiin kerrankin ylös asti. :D

Tagged with , , , .


Kevään ensi kosketus

Toukokuun alulla alkoi jo ilmat lämmetä  ja jäät poistua siihen malliin, että… Olin jo parina päivänä kotimatkalla lipastolta käynyt kiertelemässä järveä ja sellaista kuhinaa oli rannoilla, että pitihän sitä vähän päästä jo kalastelemaankin. :)

Siispä uistinlaukku olalle, virveli kainaloon ja pikku polkaisulla Sammakkolammelle. Aloitin kierroksen uimarannan tietämiltä, ja parin heiton jälkeen olikin jo ensimmäinen vihainen pikku hauki plakkarissa.

Kuva on vähän epäinformatiivinen, mutta laitetaan nyt taidonnäyte siitä, kuinka otetaan kuva, kun vapa on toisessa kädessä, kamera toisessa ja vilkas kala siiman päässä.

Kesän ensimmäinen

Kesän ensimmäinen

Samanlaisia ehkä 200-grammaisia haukia sain ainakin kuusi, uistimina oli pari Rapalan 9cm pulikkaa, yksi Abun valkoinen lippa, valkoinen kalajigi, keltainen sirppipyrstöinen jigi ja sitä rataa. Hyvin oli otillaan. Entä mitäs kaloja olivat ne pienet, jotka mesosi rantavesissä koko ajan? Jotain särkikaloja, mutta mitä…

Illan pimetessä pysähdyin vielä yhteen paikkaan heittelemään; yhtään kalaa en saanut, mutta siima päätti tehdä puolalle elämääkin suuremman sekasotkun, jota selvittelin ainakin puoli tuntia. Ilmeisesti olin niin hiljaa, että jonkin sortin vesimyyräkin uskalsi tulla pällistelemään. Kesän ensimmäiset sääskenpistotkin taisi tulla jo siellä kuitattua.

Kesä kuluukin sitten Savonlinnassa töiden merkeissä, saas nähdä mitä mörköjä (ja mistä) sieltä löytyy :–)

Tagged with , , , .


Winterfest 2011

Nonni, Winterfestin pilkkikisassa käyty, ja sivumennen myös ensimmäistä kertaa pilkillä tälle talvelle. Pakkasta oli rapsakat parisenkymmentä astetta. Minttukaakaot oli repussa, mutta eihän sitä malttanut juoda. :>

Kyseisessä kisassa siis suurin kala voitti ja palkintona oli 400 euron lahjakortti Maken pyydykseen (paikallinen kalastus- ja erätarvikeliike). Kisa järjestettiin Keskustan Valkeisella muun Winterfestauksen yhteydessä. Kisapaikka oli keskustan puoleisella rannalla ja reiät kairaili toimitsija moottorikairallaan.

Itse tulin paikalle melko ajoissa ja vaatetta oli päällä enemmän kuin laki sallii. Joku kymmenen ihmistä oli paikalla jo valmiiksi, loppujen lopuksi meitä oli ehkä 30-40. Muistelin lammen syvyyskarttaa ja vilkuilin sopivalta alueelta reiän itselleni.

Valitsin pilkiksi Kuusamon Sinfonian, jossa on tapsin päässä pikku morri. Hyvä että valitsin, sillä vettä oli aika paljon. Melkein heti kisan alettua sain pikkuruisen ahvenen, joka toki merkattiin tuloksiin. Toimitsija tuli punnitsemaan kalat heti. Melkein naurettiin pikku ahvenelle, mutta pelinaisena olin laittanut jo pilkin takaisin pyyntiin, ja toimitsijan vielä kirjoittaessa kalan painoa ylös tulikin pilkkiin vähän tuhdimpaa eloa. “Ootappa hetki niin saadaan  saman tien isompi kala punnittavaksi.”

175-grammainen ahven riitti johtopaikkaan, joka tuntui jo melko vankalta, mutta niin vain meni puolisen tuntia, niin joku sai 10 g isomman ahvenen, ja lopullinen voittokala oli 315-grammainen appura. Kymmenkunta pikku sinttiä sain vielä kisa-aikana, mutta niillä ei ollut voiton kannalta mitään merkitystä. Vaihtelin loppua kohden paikkoja ja testailin niin mormuskaa kuin tasuriakin, mutta ei käynyt kalaonni enää. Sinne meni kairarahat ;(

Kaiken kaikkiaan oli varsin hauska kisa, vaikka lopussa olikin ihan käsittämättömän kylmä. Palkintojenjako oli onneksi pikainen, ja siitä juoksinkin käymään kotona mutkan vähän lämpenemässä ja vaihtamassa rastikilpailuun sopivammat vaatteet päälle (ei menestystä silläkään saralla).

Tuleva viikonloppu on vapaa; voisi siis harkita pilkille lähtöä ihan omin voimin.

Tagged with , , , .


Talviluutumisia

Hiphei, kyllä tämäkin blogi on edelleen hengissä! :) Ei vain ole ollut kirjoiteltavaa, kun ei ole ollut kalastustakaan – eikä ole nimittäin vieläkään.

Lähiaikoina se muuttuu; käyn vilkaisemassa kuopiolaisen opiskelijatalviriehan, Winterfestin, pilkkikisan keskustan Valkeisella. Jospa vaikka saisin suurimman kalan, voittaisin siis kisan ja saisin 400 e lahjakortin kalastusliikkeeseen ja sitä kautta saisin ostettua kairan, jolloin saisin paremmin aikaiseksi lähteä pilkille. Siinäpä kevättalven tavoite. Jos en voita, ostanen sen kairan joka tapauksessa lähiaikoina.

Tagged with , .


Kuopio

Nonnih, sitä on muutettu n. kuukausi sitten Kuopioon ja paria kalapaikkaakin testailtu. Kalassa.netin foorumilta lueskelin vinkkejä kalastuspaikoista ja yllätyin positiivisesti: siellä ja täällä kaupungin alueella on pieniä lampia, jotka kuuluvat kaupungin vapaakalastusalueisiin. Erillisiä lupia ei siis tarvita.  Sen lisäksi että kaupunki tarjoaa tällaisia mahdollisuuksia paikallisille kalastajille (vai kaikille?), myös lampien kalasto yllättää. Siis what? Jostain pienestä keskustan lähellä olevasta lammesta on kiskottu kohtalaisen normisettinä 5-8 kg haukia? Isoja ahvenia? Vaikka mitä? Tässä on pakko olla joku juju: käyvätkö esim. kaupungin työntekijät yön pimeinä tunteina istuttelemassa kalaa lampiin?-)

Toistaiseksi olen ehtinyt käydä kalassa vain pari kertaa. Ensimmäinen oli parisen viikkoa sitten keskustan Valkeisella. Sinne istutetaan kirjolohia, joiden lisäksi kalastoon kuuluu ainakin siikaa, ahventa, haukea ja suutaria. Muutamaa päivää aiemmin kävelimme lammen ympäri ihan muuten vain, ja näimme useita mehukkaita kirjojen pintomisia – sen mukainen määrä rannoilla oli ootto-onkijoitakin… Yksi näytti saavan jopa saalista.

Kun itse päädyin paikalle, oli kylmä tuuli eikä kalastajiakaan juuri ollut. Yhtään pintakäyntiä en nähnyt. Käytin noin 3h lammen kiertämiseen ja ainoa petokalahavaintoni oli kuollut n. 300 g hauki pohjoisrannan leväkössä, jes. Ihan kivaa oli kuitenkin, sillä lammen vesi on Todella kirkasta ja paikat kuitenkin sen verran mehukkaita, ettei toivo juurikaan kuihtunut. Bonuksena näin, kun aivan edestäni rantaheinikosta lähti pari piisamia (vai olivatkohan ne vesimyyriä) syönnössukellukselle lampeen. Vesi oli niin kirkasta, että sain seurailla niiden touhuja aika pitkään. Vaihdoin kuitenkin kalastuspaikkaa, koska en halua saada jyrsijöitä saaliiksi.

Toinen kerta oli melkein naapurissamme sijaitsevalla Sammakkolammella. Iso osa rannasta on tässä vaiheessa jo niin lumpeikasta, ettei siellä juuri pysty heittämään. Heittopaikkoja oli kuitenkin sen verran että pääsin kokeilemaan ja sain vähän saalistakin. Ensimmäinen saaliskanditaatti oli suurin piirtein jalan mittainen hauki, joka iski lusikasta ohi, hyppäsi kokonaan ilmaan toiselle puolelle uistinta ja yritti vielä pari kertaa perättäisillä heitoilla napata kiinni. Onneksi ei tarttunut. Myöhemmin sain vielä pari pientä haukea ylös asti ja jokin isompi vesipeto oli vähän aikaa kiinni punaisessa jigissä, en kylläkään päässyt näkemään sitä. Lähipäivinä voisin käydä myös ongella siellä.

Tagged with , , , .


Kesä 2010

Huh huh! Ollut niin kiirettä tämä kesä ettei ole tännekään ehtinyt kirjoitella. Olen tosiaan ollut kahvilayrittäjänä, eikä kalastuksellekaan ole ihan mahdottomasti jäänyt aikaa… Jotain olen silti tehnyt!

Ihan alkukesästä, veljeni makoisten taimenten innoittamana, ostin kausikortin Kemijokisuulle. Kesäkuun lopun jälkeen(?) en ole ehtinyt edes käydä siellä, mutta jospa tämän viikon jälkeen taas. Rannoilta olen heitellyt, ja varsinkin Citymarketin puoleinen ranta on kalaisa. Siellä on erikoisia virtauksia ja mukavia asentomonttuja ja -kiviä. En tosin itse ole saanut tuolta mitään erityisen mainittavaa kalaa – missä lienee syy. Ahventa, haukea, random seipiä ja yhdellä kerralla sain ainakin 5-6 alamittaista taimenta, kunnes kyllästyin ja vaihdoin paikkaa. Kerran kävi isompi taimen kiinni. Mutta kyllä niitä siellä on, ja aion vielä yrittää!

Kesäkuussa kävimme viettämässä vuosipäivää Kainuun maisemissa Korvuanjärvellä, jossa on vähän kaikkea kalaa: siikaa, kuhaa, järvilohta ja -taimenta… Yhtenä iltana ehdimme käydä uistinta vetämässä järvellä. Minä soudin ja pidin vavoista huolta, toinen puolisko joi olutta veneen perässä (oli pelastusliivit). Emme ehtineet soutaa kuin 10 minuuttia, kun isompaan vapaani iski Jokin. Luulin aluksi että se jäi pohjaan, mutta kalahan siellä jyskytti siiman päässä. Tuollaisissa paikoissa on jännää, kun ilman näköhavaintoa ei voi olla aivan varma, että mikä kala on kiinni.Venekin seilasi ties minne kalan taistellessa siiman päässä. Lassillakin oli jännää, kun en heti osannut sanoa mikä kala se on ja minkä kokoinen. Lopulta se suostui tulemaan lähemmäs, ja hiki kihosi otsalle kun melkein metrinen hauki rikkoi veden pinnan. Lassiltakin pääsi aito metsämiehen karjaisu “SAATANA!” Hiki johtui siitä, ettei mukana tietenkään ollut haavia, saatika pappia. Vapa siis Lassille, joka sai opetella väsyttämään kalaa, ja minä itse keskipenkille, josta pystyisin nostamaan sen veneeseen käsin, mikä sekään ei ollut ihan helppoa. Olisi ollut mukavaa vapauttaa se, mutta uistin oli liian hyvin kiinni, joten improvisoimme melasta papin jne… Tuon hauen jälkeen, lopun 1,5h aikana, emme saaneet mitään muuta kuin aivan pienen ahvenen. Eikä ollut niin väliksikään, koska tuossa oli jo aivan liikaa saalista ja kalastusfiiliskin jostain syystä katosi. Johtunee siitä, että nykyään ei haluaisi mahdottomia määriä kalastaa “turhaan”, vaan käyttää saalis hyödyksi. Tuo hauki taisi lopulta päätyä äidin haukimurekkeeksi.

Eihän tuo mikään mahdottoman kokoinen kala ole, varsinkin kun miettii millaisia mörköjä tuosta järvestä tiedetään saadun. Lajikin oli vähän väärä. Mutta se oli ehdottomasti isoin kalani muutamaan vuoteen. Itse asiassa se oli toisiksi suurin kalani ikinä. 88cm ja noin 4,5 kg.

Näiden kahden paikan lisäksi olen lähinnä käynyt ongella läheisissä paikoissa ja kerran merellä Ajoksessa. Melko köyhää on ollut siis. Mutta loppukuusta on edessä Kuopioon muutto, tutkikaamme siis siellä uusia kalavesiä :) Kuvia lisään, kunhan löydän ne koneen uumenista.

Tagged with , , , , , , .


Ahvenien lippoamista

Ahvenet ovat alkaneet vähitellen nousta merestä kudulle Kuivasojaan. Kaverini Olli kävi muutamien muiden kanssa jo aiemmin testaamassa niiden lippoamista. En itse päässyt tuolloin, joten viime tiistaina otettiin uusintakierros.

Olihan tuo melko raskasta, mutta myös hauskaa, vaikka omassa tekniikassa onkin vielä paranneltavaa. Sain ehkä isoimmat ahvenet, mutta muuten Olli oli suvereeni ja sai parikin kertaa jopa kuusi ahventa samalla kauhaisulla. Haavin silmien läpi mahtuvat päästimmä pois, ja nelisenkymmentä otettiin saaliiksi. Kovin pientä oli valtaosa saaliista, mutta joku vanhempi patu arveli, että “ehkä viikon päästä” myös isommat ahvenet saapuvat, kunhan meri sulaa kunnolla.

Aikataulu otti lopulta kiinni, joten minä lähdin pelaamaan pesistä ja Olli kotiinsa savustelemaan saalista.

Kuvia:

monta_kalaa

johanna_perkaa redrum

suolatut

valmis

Tagged with , , .


Siikapilkillä!

Vähän myöhäisherännäisenä ja vihdoin välineet Ouluun saaneena kävin Lassin kanssa siikapilkillä Tuiran Tukkisaaren edustalla. Paikalle päästiin 4. päivä lauantaina kuuden aikaan illalla(?) pienessä vesisateessa. Meidän tullessa paikalle suuri osa muista pilkkijöistä oli lähdössä, syönti oli kuulemma hiljentynyt. Yhdellä lähtijöistä oli kassissaan kaksi isoa ahventa ja yksi siika. Jäälle jäi kaksi ihmistä, joilla molemmilla näytti myös olevan siika vierellään, joten ihan lupaavalta vaikutti.

Kairaa ei tarvittu, koska reikiä oli valmiina enemmän kuin riittävästi. Ei sillä, että olisin vielä omaa kairaa hankkinutkaan. Siispä ämpärin päälle istumaan (uhrasin pilkkijakkaran Lassille, joka ei erityisemmin välitä kalastushommista), matoa koukkuun ja pilkki veteen. Melkein heti sain pienen pienen kiisken, ja muuta elämää ei sitten ollutkaan sillä reiällä. Eikä seuraavilla viidellä. Lumella ryömi suurehkoja määriä hankikorentoja, jotka ovat tähän aikaan vuodesta merkittävä kalojen ravinnonlähde.

jää-virta matoa_koukkuun kiiski

Kahdeksan jälkeen Lassi lähti kolmen vartin lämmittelykävelylle ja itse jäin edelleen jäälle. Sain toisen kiisken. Kylmä alkoi vähitellen hiipiä ja tähyilinkin rantaa kohti, että koska Lassi palaisi ja voisin itsekin myöntää tappioni. Kesken tähyilyn vapani sai jonkin kohtauksen, jonka syyksi paljastui – vihdoinkin – siika! Ensimmäinen saamani siika (aiemmin ei ole sen kalastukseen ollut tilaisuuksia)! Painoa oli vajaat 400 grammaa. Ei mikään jättiläinen, mutta “ihan ok”. Sen irrottamisen ja pistämisen jälkeen itseenikin iski karmeat tärinät, mutta jatkoin silti pilkkimistä sen aikaa että kävelijä tuli takaisin. Sen jälkeen oli ihan mukavaa lähteä polkemaan kotia kohti.

siikahan_se_siina victory

Olisinpa tajunnut lähteä tuonne aikaisemmin, niin olisi päässyt useampaan kertaan. Nyt jäät alkavat varmaankin olla siinä kuosissa, että sinne ei ihan heti uskalla mennä. Voisi sitä silti viikonloppuna käydä vilkaisemassa… ;) Liivit päällä tietenkin.

Tagged with , , , .


Norjan vuonoja testaamassa

Kävimmepä 18.9.-21.9. pienellä roadtripillä, päivä siitä Norjan puolella. Kalavehkeet oli mukana, ja pitihän niitä Jäämeren mörköjä käydä vähän härnäämässä. Maisemat, näkymät ja veden kirkkaus olivat kyllä jotain IHAN muuta kuin mihin olen tottunut. Ensi kesän mahdollisiin suunnitelmiin kuuluukin jo kalastusreissu Norjan puolelle. ;)

Ensimmäinen heittelypaikka oli tien vieressä vähän ennen Altaa, jossain tuolla, ison mutkan kohdalla. Mitään en saanut, mutta koko ajan ympärillä polski kaloja, korvameduusa lipui virtausten mukana, ja jokin, arviolta 35-40cm pitkä simppu seurasi uistinta. Se tuli rantaan ihan jalkojeni juureen ja yritin saada sen nappaamaan, mutta lopulta se suuttui, lehäytti evänsä auki, singahti kiven koloon eikä tullut enää näkyville. Uistimia (tai perukkeen leikaria) tutkailemassa kävi myös joitain pieniä kaloja. Saaliittomuus ei haitannut, koska pelkästään kaikkien siellä elävien otusten näkeminen oli hauskaa ja koska paikka oli niin hieno – toisella puolellani tyynen, kirkasvetisen meren toisella puolen näkyi lumihuippuisia vuoria, toisella puolella taas vehreä laakso.

alta_vuoret alta_oikealle alta-vuoret2

Kävin illan suussa heittelemässä toisenkin kerran, kun vielä vuonojen lähistöllä oltiin. Paikka oli Lyngenfjordin(?) sivuhaarassa parkkipaikan kohdalla. Maisemat oli taas aika käsittämättömät. Takana iso jyrkkä rinne, edessäpäin pelkkää tyhjää sumua ja sivuilla kylää ja vuoria. Oli laskuvesi ja rantakivillä oli rakkolevää, joka oli ihan täynnä joitain pieniä tummia simpukoita. Rantavedessä näkyi pari meritähteä ryömimässä pitkin pohjaa ja vähän kauempana taas meduusoja. Heittelin parilla lusikkauistimella, Luciuksella ja Salamanderilla, jonka ostin Rovaniemeltä kun näytti niin loistavalta. Ei tuolla kovin paljoa kevyemmilläkään uistimilla kovin kauas yllä. Nyt ei tapahtumia tullut niinkään paljoa kuin Altan lähellä olleessa paikassa, mutta nyt jokin sentään kävi kiinni! En tiedä mikä se oli, mutta ihan mukavan kokoinen hopeinen kylki vilahti vedessä. Sen jälkeen “tapahtumat” olivat lähinnä joitain pieniä kaloja uistinta seuraamassa ja leikaria tökkimässä. Mutta jälleen melkoisen kiinnostavaa oli tuo touhu. Vuonot herättivät vähän samanlaisia oloja kuin varmaankin lohikalastajalle pääsy Tenojoelle ensi kertaa, tai ensimmäinen lohitärppi. Pakko päästä uudestaan.

lyngenfjorden lyngenfjorden2

lyngenfjorden3 lyngenfjorden4

Tagged with , , .


Toppilassa korkeaa vettä

Käväisinpäs pari päivää sitten (1.9.) taas Putkella mutkan. Vesi oli noussut ihan hitosti ja vastarannan laiva hilattu rannalle (kuulemma sen kyljessä oli ollut pieni reikä). Olin paikalla pari-kolme tuntia enkä saanut muita kuin alamittaisen kuhan ja pienen hauen. Vihaisia olivat sentään molemmat, hyvä kun ylös sain. Eipä tuolla kukaan muukaan kummoisia saaliita saanut. Aika kului toiveikkaana viskellen ja muiden käyjien kanssa jutellessa. Ihan mukavia tuttavuuksia tuolta on tullut.

DSC06697

Tagged with , , , , .


Mykän suvanto

Keminmaan kalapaikkojen tutkiminen jatkui taas viime maanantaina (24.8.), kun kävin ensimmäistä kertaa todella moneen vuoteen Mykän suvannolla. Unohdin ottaa kameran, joten visuaaliset näyt jäävät pois tästä entrystä.

Alun harhailujen ja puhelinavun jälkeen löysin vihdoin oikealle tielle, jota ajoin niin pitkälle kuin henkilöautolla voi, eli erään mökin kohdalle. Siitä “tie” jatkuu lähinnä mönkijäpolkuna, joka kulkee joen suuntaisesti. Löysin tuttuun paikkaan (kartassa nuolen kohdalle) käveltyäni pidempään kuin etukäteen luulin kävelyä olevan. Paikka oli myös laajempi kuin muistin. Ja vesi oli edelleen tosi matalalla, joten odotukset eivät olleet kovin kaksiset. No, testailin taas “vasta ostettua” vaappua (Laxman Cobra 5cm) ja kohta sain UL-välineineni taistella vihaisen 57-senttisen hauen kanssa. Se nappasi ihan rannasta, samalla kun yritin kelaamisen ohessa varistella vaapusta levää irti.

Siirryin kartassa näkyvää maapykälää vähän enemmän joen puolelle niin pitkälle kuin uskalsin. Ei mennyt kauaa kun koukussa oli kiinni hyvän kokoinen ahven, joka kylläkin pääsi irti. Sitten alkoi tuuli puhaltaa niin, että sormet oli paleltua. Samalla se huononsi näkyvyyttä, koska tuulen takia vesikasveja ja muita mahdollisia uistimenviejiä vedessä ei oikein erottanut. En saanutkaan siltä paikalta enää kalaa, tosin Esox-lusikassa oli kiinni vähän aikaa hiukan jo saatua isompi hauki ainakin näkemäni pyrstöevän perusteella. Kyseinen hauki vain sijaitsi ison kasvialueen takana juuri ja juuri heittoetäisyydellä ja tuuli vei heitot aina vähän sivuun, joten  aiheutin varmaan niin paljon häiriötä etten saanut sitä tarttumaan enää uudestaan.

Lähdin siirtymään vähitellen kohti autoa ja liikuin pitkin jokirantaa heitellen aina siellä missä pystyi. Matalan “harjanteen” takana kävi jokin  isompi kala pinnassa riehumassa pikkukalojen perässä. Sitä en saanut ylös, mutta samasta paikasta tavoitin Minnow Spoonilla vielä parin sadan gramman ahvenen. Siinä olikin suuren suuri kalansaaliini. Olin tosin ihan tyytyväinen, koska kalastusaikaa ei ollut kuin reilut 1,5 tuntia enkä ollut käynyt paikassa pitkään aikaan. Vene olisi kyllä hyvä olla tuolla. Joki on paikoin niin leveä, ettei koko aluetta ole mitenkään mahdollista tavoittaa rannalta heittäen.

Tagged with , , , .


Pekkala

Aioimme mennä 14.-16.8. viikonloppuna Lassin perheen mökille Korvuanjärvelle, mutta koska siellä oli/on suuri saunaremontti meneillään, vaihdoimmekin viikonlopunviettopaikaksi tätini mökin Pekkalassa, Rovaniemeltä 60km itään. Olen käynyt siellä RiikkaH:n kanssa joka vuosi vajaan viikon reissuja kalastelun ja muun oleilun merkeissä jostain 2003 tai 2004 lähtien, mikä kertonee jotain paikan mukavuudesta. Nyt taisi olla ensimmäinen kerta yökylässä siellä jonkun muun kanssa. Mökki on pieni hirsimökki Kaitajärven rannalla. Rannassa on sauna, itse tehty pieni hiekkaranta ja laituri. Ei sähköjä. Lähistöllä on myös pari pientä lampea sekä isompi järvi, Kaarnijärvi, jonne myös on tätini perheellä mökki rakenteilla. Edellä mainituissa paikoissa on tullut kalasteltua enemmän ja vähemmän, ja kalaakin on joskus saatu. Paljon olisi vielä tutkittavaakin.

mokki mokki_sauna

Saavuimme mökille perjantai-iltana joskus kahdeksan aikoihin. Emme tehneet juuri muuta kuin katsastimme paikat, purimme tavarat ja kävimme kävelyllä Kaarnijärven mökinrakennustyömaalla, kun pimeä alkoi jo laskeutua. Järvellä ihailimme laskevan auringon rippeitä ja nousevaa sumua ja heittelimme vähän lähinnä siksi, että siellä on hyvä paikka Lassille harjoitella ennen Kaidan kalastelua. Mitään ei tullut, mutta näkymä järvelle oli niin hieno, ettei kaloilla ollut niin väliäkään.  Kun tuli pimeä, niin tuli myös kylmä ja kävelimme nopsasti takaisin mökille lämpimään. Pimeä metsä on pelottava paikka.

kaarni_mina kaarnijarvi kaarni_lassi

—–

Lauantaina heräsimme melko ajoissa hyvään säähän: aurinkoa täydeltä taivaalta, mutta silti ei ollut helteistä. Hoidimme aamutoimet, söimme ja jonkin ajan päästä lähdimme järvelle. Ensin soudimme parin heittelypaikan (ja muutaman ahvenen) kautta järven kauimmaiseen päähän, koska siellä on aina ollut hauskaa kalastaa suosammaleen väleihin jäävissä aukoissa, joista on hyökkäillyt uistimiin lähemmäs parin kilon haukia. Tällä kertaa kalastus sammalikossa oli mahdotonta, koska “lahti” oli kasvanut lähes umpeen. Yleensä kalassa on oltu aiemmin kesällä, jolloin kasvillisuus ei vielä ole ehtinyt vallata niin suurta alaa.  Sammalikon läheltä saimme muutamia haukia – Lassi sai noin puolikiloisen, minä vähän pienemmän, ja molemmilla oli isompi hauki kiinni. Harmi kyllä se ei suostunut tulemaan ylös asti. Laitoimme pystyyn leikkimielisen kalakisan, jossa enemmän kaloja saanut voittaa. Kalaa ei tarvinnut käyttää veneessä, mutta kunhan kala on ollut hyvin kiinni ja tunnistettu, niin se riittää. Yllättäen siellä toisessa päässä järveä ollessamme aurinkoiselle taivaalle ilmestyi pilviä, jotka eivät olleet siitä kuivemmasta päästä.

ahven lassin_iso mina_sammal

Lähdimme soutamaan (minä soudin) järveä toiseen suuntaan. Vettä ripsi koko ajan. Pysähdyimme karikolle heittelemään, ja Lassi leikki vähän Jeesusta. Taisimme saada paikalta pari ahvenaa.

lassi_kivella lassi_kivella2

Sitten alkoi sataa vähän isommalla volyymilla. Varsinainen kaatosadeseinämä tuli meitä kohti, eikä tietenkään ollut mitään suojapaikkaa. Katsoimme siis kuinka vesimuuri tuli kohti ja repesimme nauramaan, kun ei siinä muutakaan voinut. Kastuimme aika lahjakkaasti, mutta totesimme silti, että mökkiranta on niin lähellä, että sama kalastella vielä niin kauan kun ei tule liian kylmä. Menimme Kulmunkijoen suulle jigittämään. Siellä on niin paljon ja hyvänkokoista ahventa, ettei jigiä tarvitse kuin pompottaa veneen laidan yli, niin tärppejä kyllä tulee – ja voipa isohko haukikin iskeä kiinni.

sade sateenkaari sade_hiuksianostattava

Lopulta totesimme, että alkaa olla jo liian kylmä olla enää järvellä. Aurinko ei tullut enää kunnolla esiin ja vettä tiputteli koko ajan. Siirryimme mökille vaihtamaan kuivat vaatteet ja odottamaan saunojia (tätini miehineen ja pari naapuria). Kun he olivat hoitaneet saunansa ja lähtivät, siirryimme mekin löylyihin ja laitoimme kiuasmakkarat folioon. Itselläni oli vielä mielessä lähteä käymään pikku kalareissu Pyörätissä, mutta alkava hämärä ja mukava saunatunnelma veivät lopulta voiton. Saunoimme varmaan kaksi tuntia tyynen järven äärellä. Sen jälkeen olikin mukavaa siirtyä iltapalalle ja nukkumaan.

—–

Sunnuntaina aioimme käydä kalassa Kaitajärven siinä päässä, jonne emme lauantaina ehtineet ja vielä uudestaan jokisuulla, koska edellisenä päivänä siellä olo jäi vähän tyngäksi. Kalakisan tilanne taisi olla jotain 4-3 paikkeilla minulle?

Etenimme hitaasti, koska pysähtelimme vähän väliä kivan näköisiin paikkoihin heittelemään. Isot hauet olivat edelleen saamatta, ja henkkoht tavoitteeni oli, että Lassi olisi saanut sellaisen. Tosin hän sanoi, että lauantain puolikiloista isommat olisivat “liian pelottavia”. Kokeilin välillä vasta ostamaani vaappua (Laxman Cobra, vihreäselkäinen), jonka ostin lähinnä Korvuanjärveä ajatellen, mutta uistin näytti niin hyvältä että pakko sillä on saada kalaa muualtakin. Sainkin sillä melkein heti pienen hauen rantaulpukoiden seasta järven toisesta päästä. Välillä meille tuli ahventärppejä ynnä muuta, mutta loppujen lopuksi saimme kalastaa aika tyhjää tuulen kuljetellessa venettä vaihtelevaa vauhtia kohti jokisuuta. Sen lähistölle päästyämme vaihdoin itselleni helmiäisenvalkoisen kalajigin, joka on värjäytynyt lähinnä helmiäisen keltaiseksi, heitin pari kertaa ja sain jatkuvasti ahventärppejä, joista ylös ei tainnut nousta kuin yksi. Lassikin vaihtoi virveliinsä jigin, ja taisi myös saada pari tärppiä ennen kuin syönti lakkasi.

lassin_ahven heitto

Samalla kun liikahdimme itse joelle, sää vaihtui tuulisesta leppoisan tyyneksi ja aurinkoiseksi. Vesi on tuolla melko kirkasta, joten näkyvyyttä oli syvälle. Saimme taas muutamia jigiahvenia hyvään tahtiin, ja kohta tilanne olikin jo jotain 10-7 Lassille. Lassi kuitenkin piti taas taukoa kalastuksesta “riittävän” välimatkan turvin. Minä liikuttelin venettä aina vähän matkaa seuraavalle heittopaikalle, ja yhdestä ulpukka-aukosta sainkin tärppejä tosi tiuhaan tahtiin – mutta pelkkiä tärppejähän ei lasketa, kala pitää nähdä. Onnistuin saamaan pari ahventa ylöskin asti kaventaen välimatkaamme. Sain vielä ulpukoiden seasta petohauen, joka oli ainakin 15cm pitkä, ja olimme tasoissa. Kyseisen kalan jälkeen syönti sitten loppuikin.

joki_hauki

Pienen kosken alla kävi joku isompi kala mesoamassa – kävimme vielä yrittämässä sen nappaamista, mutta onnistuimme vain samaan uistimet kiinni pajuun (onneksi eivät jääneet sinne). Sitten alkoi aikataulu ottamaan kiinni, sillä Ouluun piti ehtiä vielä illaksi takaisin. Heittelimme vielä joen ja mökin välisellä järviosuudella. Kaloja kävi kyllä kiinni, mutta lopulta Lassi vei voiton pienen pienellä hauella, joka kävi vähän aikaa riehumassa pinnan yläpuolella.

joki joki2 joki3

Siirryimme mökille pakkaamaan tavarat ja juttelemaan serkkuni perheen kanssa. He olivat tulleet Kaitajärven kämpälle paistelemaan toiselta järveltä pyydystämiään ahvenia. Sitten olikin jo aika lähteä ajelemaan takaisin kohti Oulua ja kaupungin kiirettä.

Tagged with , , , , , .