Alun harhailujen ja puhelinavun jälkeen löysin vihdoin oikealle tielle, jota ajoin niin pitkälle kuin henkilöautolla voi, eli erään mökin kohdalle. Siitä “tie” jatkuu lähinnä mönkijäpolkuna, joka kulkee joen suuntaisesti. Löysin tuttuun paikkaan (kartassa nuolen kohdalle) käveltyäni pidempään kuin etukäteen luulin kävelyä olevan. Paikka oli myös laajempi kuin muistin. Ja vesi oli edelleen tosi matalalla, joten odotukset eivät olleet kovin kaksiset. No, testailin taas “vasta ostettua” vaappua (Laxman Cobra 5cm) ja kohta sain UL-välineineni taistella vihaisen 57-senttisen hauen kanssa. Se nappasi ihan rannasta, samalla kun yritin kelaamisen ohessa varistella vaapusta levää irti.

Siirryin kartassa näkyvää maapykälää vähän enemmän joen puolelle niin pitkälle kuin uskalsin. Ei mennyt kauaa kun koukussa oli kiinni hyvän kokoinen ahven, joka kylläkin pääsi irti. Sitten alkoi tuuli puhaltaa niin, että sormet oli paleltua. Samalla se huononsi näkyvyyttä, koska tuulen takia vesikasveja ja muita mahdollisia uistimenviejiä vedessä ei oikein erottanut. En saanutkaan siltä paikalta enää kalaa, tosin Esox-lusikassa oli kiinni vähän aikaa hiukan jo saatua isompi hauki ainakin näkemäni pyrstöevän perusteella. Kyseinen hauki vain sijaitsi ison kasvialueen takana juuri ja juuri heittoetäisyydellä ja tuuli vei heitot aina vähän sivuun, joten  aiheutin varmaan niin paljon häiriötä etten saanut sitä tarttumaan enää uudestaan.

Lähdin siirtymään vähitellen kohti autoa ja liikuin pitkin jokirantaa heitellen aina siellä missä pystyi. Matalan “harjanteen” takana kävi jokin  isompi kala pinnassa riehumassa pikkukalojen perässä. Sitä en saanut ylös, mutta samasta paikasta tavoitin Minnow Spoonilla vielä parin sadan gramman ahvenen. Siinä olikin suuren suuri kalansaaliini. Olin tosin ihan tyytyväinen, koska kalastusaikaa ei ollut kuin reilut 1,5 tuntia enkä ollut käynyt paikassa pitkään aikaan. Vene olisi kyllä hyvä olla tuolla. Joki on paikoin niin leveä, ettei koko aluetta ole mitenkään mahdollista tavoittaa rannalta heittäen.

Päätin lähteä tutkimaan paikkaa viime sunnuntaina (9.8.). Alkuperäinen tarkoitukseni oli lähteä yksin, mutta RiikkaJ (eri kuin edellisillä reissuilla ollut RiikkaH) tahtoi lähteä mukaan. Otin mukaani UL-virvelin ja alueen kartan, koska en ollut pahemmin liikkunut Sattajärven alueella aiemmin. Arpelasta jonkin matkaa pohjoiseen päin tie oli asfalttia, mutta kun käännyimme Sattajärven kohdalta, se muuttui hetken päästä “maantieksi”. Viimeinen pikkutien pätkä oli soratietä, joka oli ihan hyväkuntoinen.

Viimein ylitimme Korttojoen pienen sillan ja parkkeerasimme auton sen viereen. Ensivilkaisu joelle aiheutti pientä naurun poikasta. Ensimmäinen kuva on näkymä sillasta alavirtaan, toinen ylävirtaan:

En tiedä miltä ylävirrassa olisi näyttänyt, mutta lähdimme kulkemaan jokea alavirtaan. Heti kuvassa näkyvän mutkan takana joki piti ylittää kiviä – liukkaita kiviä – pitkin. Itse kastelin kenkäni heti kättelyssä, mutta se ei haitannut, sillä ilma oli niin lämmin ja vesi mukavan viileää. Sukat vain pois jalasta ja jatko märillä kengillä. RiikkaJ taisi säästyä kastumiselta (tuleville käynneille tiedoksi: vähän sillasta taaksepäin tielle tulee polku, jota pitkin pääsee rantaan oikealla puolella jokea kulkien).

Kun pääsimme joesta yli, näimme jo ensimmäisen harrin tuikin. Sain sen hetkistä myöhemmin pienellä Seniorilla ylös: alamittainen ja takaisin jokeen. Joen luonne oli sellainen, että siellä täällä oli syvemmän näköistä vettä, joskus pajuilla ja joskus ilman, muualla oli todella matalaa. Vesikasveja oli melko vähän, joki oli kapea, vesi kirkasta ja Kylmää (kävin kerran kahlaamassa uistimen irti vastarannan pajusta). Pohja oli hiekkaa.

Olisin halunnut alunperin kävellä vähintään Kortto- ja Kaakamojoen risteyskohtaan asti, mutta kun kävimme kiikkumassa Kaakamoharjun päällä maisemia katsomassa, Riikka horjahti ja sai polvensa kipeäksi. Kävelimme harjulta vielä rantaan todella hienon näköiseen paikkaan (1. kuva alla), jonka kivien alta sain vielä yhden alamittaisen harrin. Sieltä lähdimme kävelemään takaisin autoa kohti.

Lähteminen harmitti jonkin verran, sillä vaikutti siltä, että joki olisi alkanut levetä ja syventyä, jos olisimme kävelleet pidemmälle. Tällä vesimäärällä vaikutti siltä, ettei ainakaan tuossa osassa jokea ollut juuri muuta kuin alamittaista kalaa (sitä tosin oli kohtalaisen runsaasti). Taimenista tai muista kaloista ei tällä kertaa tullut havaintoa. Paikka kyllä näytti aivan siltä kuin tammukkapuron kuuluisikin näyttää, joten tutkimassa voi käydä  toiseenkin kertaan. Isojen harrien perässä taidan kuitenkin mennä jonnekin, missä Kaakamojoki virtaa vähän suurempana.

Tänään hommat alkoivat aika hiljaisesti. Ensimmäisen kalan taisi saada Tero. Sen jälkeen tuli vielä pari särkeä. Itse heittelin alussa lähinnä virvelillä, ja Perttu otti toisen virvelin testiin. Kumpikaan meistä ei saanut kalaa, mutta Pertun onkeen nappasi ahven sillä aikaa kun Perttu itse heitteli virvelillä. Tero ja Sonja saivat tasaisen harvaan tahtiin särkiä, ja päätin alkaa itsekin ongelle. Sain heti alkuun yhden särjen, mutta siinäpä oli oma kalansaaliini tältä päivältä. Heitin ongen lähelle virtaa, missä muidenkin onget olivat. Kohta joku iso kala kävi pinnassa tökkäämässä kohoani(!) – näytti ehkä 1-2kg hauelta, en ole varma. Ryntäsin saman tien hakemaan virveliä, mutta samalla hetkellä kun sain virvelin käteeni, niin Sonjan koho upposi. Kala ei tahtonut millään tulla edes pintaan ja ajattelin, että nyt se sama hauki iski Sonjalle, mutta se olikin aika hirveän kokoinen ahven (vajaa 400g sanoi kotivaaka), koukku ihanasti melkein nielussa asti.

Harmitti kun ei ollut enempää aikaa, muuten oltaisiin voitu hakea uimarenkaat kotoa ja tulla Niloksen kallioille uimaan.

Lopuksi vähän kuvia kalastajista:

Ensi viikon Saimaan kalastusta ja elokuun alun Kaakamojokilatvan tutkimista odotellessa…

Emme saaneet mitään kovinkaan mainittavaa. Sonja ja pojat saivat ongella muutamia ihan ok kokoisia ahvenia ja itse sain pari hyvää ahventa jigillä ja jätin yhden lusikan pohjaan (halpa, onneksi). Parin kallion välissä olevassa virrassa hyppi pieniä harreja (ehkä myös taimenia kun näytti niin keltaisilta) niin hienosti, että oli pakko kokeilla saataisiinko niitä koukkuun. Tero yritti aluksi saada niitä tarttumaan onkeen, mutta paikka on niin matala ettei se oikein onnistunut. Itse päätin kokeilla, saisinko niitä tarttumaan vihreään pikku Senioriin. Yhden pikku harrin sain ylös ja muutama kala kävi tökkimässä vaappua, jee. Turhaahan noita on kalastaa, mutta on se ihan hauskaa testata joskus ;)

Nyt oli nihkeä reissu kalojen suhteen, mutta parhaimmillaan olen saanut tuolta kolme kirjolohta samalla reissulla. Siitä tosin on jo joitain vuosia aikaa ja nytkin oli ensimmäinen käynti tuolla moneen vuoteen. Onpa veljeni saanut tuolta joskus jopa muutaman kilon lohen. Tosin vastaavasti yhdellä reissulla isä liukastui jossain ja sai pikku vaapun koukun syvälle sormeensa, ja samalla reissulla samainen peukalo taisi murtuakin. Eräällä toisella reissulla taas naapurin poika kaatui pikku uimareissulle kalliolta, joten se liukkaus kannattaa ottaa tosissaan, jos joku innostuu siellä käymään :P Itse paikkahan on tosiaan hieno ja herkullisen näköinen:

—–

Päivemmällä käytiin Sonjan kanssa ihan Kaakamojoella veneilemässä. Soudettiin meiltä ylävirtaan vajaa kilometri vetäen uistinta perässä siellä missä pystyi, ja alaspäin tultiin hiljalleen samalla onkien. Saatiin särkiä, kiiskiä, yksi ahven ja yksi hauki. Virvelistä pääsi pari ahventa(?) irti. Yhdessä onkikohdassa uittelin jigiä pohjaa pitkin pompotellen. Lähellä venettä tuntui että se jäi pohjaan, mutta tunsinkin vavassa pari vahvaa potkua. Mikä lie mörkö oli, mutta irti se pääsi. Veikkaan parin-kolmen kilon haukea.

Hetken päästä Tero sai oman siimansa kiinni puhelinlinjoihin (koskahan ne oppii ettei sillalta kannattais kalastaa…). Luulin ettei olisi mitään toivoa, mutta sainpas senkin temppuiltua ehjänä alas. Damn I’m good!

Heittelin vielä hetken sillan toisella puolen mutten saanut mitään. Sonja meni istumaan jo autoon sääskiä karkuun ja pojatkin vissiin kyllästyi. Itse olisin kyllä voinut heitellä kaikki ne herkulliset paikat läpi, mutta ehkäpä pääsen joskus livahtamaan sinne yksin. Tekis mieli joku päivä soutaa meiltä tuonne Tärkämälle asti (tai siitä vielä ~3km alavirtaan Mykän suvannolle), mutta on se aika pitkä matka soutaa, varsinkin kun pari vähän hankalampaa koskea mahtuu matkalle. Ja pelkästään Tärkämälle on meiltä n. 5,5km jokea pitkin. Vähintään seuraa pitäis olla – ja sellaista seuraa, joka ei heti kyllästy kalastamiseen, istumiseen, sääskiin tai veneeseen :P Vaikka ainahan sen veneen vois jättää Tärkämälle ja soutaa joku toinen kerta kotiin. Hmm….