On siellä silti kivaa kalastella ja jutella muiden kalastajien kanssa, joita kyllä riittää, sillä paikka on todella suosittu. Suosituimmat kalastusmuodot siellä ovat pohjaonki (siiman päässä 50-80g paino, siitä 20-30cm korkeudella siimatapsi, jonka päässä koukku, syöttinä nippu matoja, pikkukala tai kalanpala) ja jigi.

Vaikkei syönti ollutkaan mikään paras, niin auringonpaisteessa kalasteluun hurahti koko päivä: lähdin kotoa 14 aikaan, ja tulin takaisin ehkä puoli kahdeksalta, kun vihdoin tuntui, että on aika lähteä. Otin kerrankin kamerankin mukaan:

Eksyin kalapaikkoja googlettaessani kalassa.netin foorumille, mistä löysin paikan nimeltä “Toppilan putki”, joka on kai oululaisille kalastajille jo käsite, mutta minulle ihan uusi paikka. “Putkella” sähkövoimalan lauhdevesiputki laskee mereen ja muodostaa pienen kapean rännin, ojan tai miksi sitä haluaakaan nimittää, jossa on syvästi vettä, kova virta ja vesi ympäristön vettä lämpimämpää. Siellä on ahvenia, kuhia, taimenia, särkiä, säyneitä, lahnoja… Varsinainen sekakalapaikka.

Ensimmäisen kerran menin sinne Lassin johdattamana tämän viikon keskiviikkona (15.7.) testaamaan. Lassi lähti maastopyörällä kiertelemään vanhoja asuinalueitaan ja minä jäin siksi aikaa kalalle. Juttelin melkein koko ajan parin wanhan parran kanssa, koska ei tehnyt mieli heitellä ennen kuin tiesin paikasta mitään. Opin mm. mihin EI kannata heittää, jos ei halua jättää uistintaan pohjaan, joten jotain hyötyä juttelustakin.

Pari tuntia siellä heittelin jigiä, lusikoita ja vaappuja enkä saanut mitään, paitsi pikkiriikkisen n. 15cm kuhan Rapalan syvännevaapulla (elämäni ensimmäinen kuha!) ja myöhemmin Lassin saavuttua pienen lahnan ongella. Paikka oli kuitenkin niin kiinnostava, että seuraavana aamuna kävin ostamassa Kärkkäiseltä parit syvän veden vaaput (Rapala Shad Rap firetiger, Rapala X-Rap Shad ahvenväri ja Stormin ThunderCrank neonkeltaisella selällä) ja lähdin taas käymään Putkella. Menin heittelemään kanavan ja väylän kulmalle vastaostettuja vaappuja ja testailin välillä jigiäkin. Juttelin samalla jonkun jigittäjä-äijän ja nuoren pojan kanssa. Eipä tullut mitään. Lopuksi kävin vielä sen rännin kapeimmilla kohdilla kovassa virrassa heittelemässä. Kelasin helmiäisenvalkoista kalajigiä oikein hitaasti ja syvällä. Hetken päästä nappasi kuha, joka oli otettavan kokoinen. Sen jälkeen heti kaksi karkuutusta. Sen jälkeen sain vielä 2 otettavaa ylös asti. Annoin kolmannen jollekin vanhalle pariskunnalle, joka oli ongella lähietäisyydellä. Ajattelin että 2 kalaa riittää, ja olisinkin päästänyt sen viimeisen takaisin jos vanhukset eivät olisi ottaneet sitä.

Kävin Putkella vielä kerran perjantaina. Ajattelin testata, saisinko vielä pari kuhaa Keminmaan kotiinkin vietäväksi. px tuli hetkeksi seurailemaan kalasttelua ennen kuin rienteli muualle. Paikalla oli jo yksi mies, joka otti tullessamme ylös alamittaista kuhaa ja kehui isoon ääneen, että melkein joka heitolla on kalaa kiinni. “Alamittainen mutta muuten hyvä”, totesin, mihin mies sanoi, että “Ei sillä ole niin väliä.” Siis wtf? Ärsyttää tuollaiset kalastajat, jotka ei yhtään piittaa säännöksistä. Alamittarajat on tehty kalojen suojelemiseksi niin, että alamitan täyttävä kala on jo todnäk sukukypsä ja päässyt kutemaankin ainakin kerran. Mutta eihän sillä niin väliä… Yhden otettavan kuhan sain viemisiksi ja yhden pienen päästin takaisin. Kaksi jigiä jäi pohjaan. Jigit ei haittaa, niitä kyllä riittää, mutta perukkeiden värkkäämisessä menee toinenkin hetki.